Mä tulen varmaan aina muistamaan sen hetken, kun mä huomasin töissä äidin ja Sirpan (Niiskun kasvattaja) soittaneen mulle. Tiesin Nellillä olleen laskettuaika jo pari päivää sitten. Mun sydän hakkasi ihan hulluna kun rupesin lukemaan saamaani tekstaria.

Mä muistan sen aina! "Meidän poika on syntynyt!" Mun riemulla ei ollut rajaa!!  -Niño syntyi joulukuun 20.päivä. Se pelasti mun joulun ja oikeestaan koko vuoden, koska koko vuosi siihen asti oli ollut enimmäkseen vastoinkäymisiä täynnä...

Janin äidin selkä leikattiin tammikuussa. Se sai ihan raivolla erilaisia komplikaatioita ja oli siitä syystä suurimman osan vuotta sairaalassa pyörätuolissa. Sitten helmikuussa mutsilta löydettiin hyvänlaatuinen kasvain päästä, mutta se oli niin iso,että se piti leikata mahdollisimman pian. No äiti leikattiin elokuun lopussa, mutta ei se  meinannut herätä vaikka lääkitykset lopetettiin. Mutsi oli neljä päivää teholla ja epäiltiin, että hän on saanut aivokalvontulehduksen leikkauksesta. Mutta onnex lopulta kävi ilmi, että äidin elimistö oli vaan nukkunut stressiä pois. No joo, tuosta selvittiin ja äippä pääsi kotiin.

Toisena iltana, kun äiti oli kotona. Yht´äkkiä meidän Rasmus (samojedi, 13,5V) alkoi huutamaan pihalla ihan kauheasti! Sillä oli vatsalaukun kiertymä. Mitään ei voitu tehdä vanhalle koiralle. EIKÄ! Mun ihana, kiltti, reipas Rasmus!!

Me oltiin päätetty jo ajat sitten, että jos tulisi jotain vakavaa. Niin tehtäisiin niinkuin on reilua vanhalle uskolliselle ystävälle ja päästetäisiin se heti sateenkaari-sillalle juoksemaan. Se oli tosi rankkaa...

Aikaa kului ja ajatuksen rupesivat kypsymään toisen koiran ottamisen suuntaan... Ja sitten syntyi Niño!! Ihana pieni jääkarhun pentu syntyi talvipäivänseisauksen päivänä. Päivänä joka on vuoden pimein ja jonka jälkeen aletaan mennä kevättä ja valoisampia päiviä kohden. Paremmin ei olisi voinut sattua!! Se oli kirjaimellisesti mun valontuoja... Mun pieni, ihana ja vitivalkoinen pikku-ukko. <3