Pojat on kyllä niin sööttejä kaikesta hillumisesta huolimatta... Vaikka ne painiikin päivittäin ja useaan otteeseen aika rajustikin. Ja kun mennään metsään juoksemaan niin taklaukset vaan kovenee. ( Ne ei tappele tosissaan, mutta ottavat muuten miehestä mittaa.) Niin sitten on myös se toinen puoli...
Se kuinka kauhean helliä ne ovat toisilleen. Diego melkein joka aamu Nipsun vielä köllötellessä käy nuolemassa sen silmät ja posket. Ja Tammikuussa kun Diegon lonkat kuvattiin. Niin sehän oli aivan pihalla sen illan niiden rauhoittavien takia. Koko sen ajan Niño kävi katsomassa Tirpua eteisessä kun se nukkui, seurasi sen liikkkeitä ja iltapissalla odotteli ettei kaveri jää joukosta.<3
On niin siistiä seurata millainen yhteys on kahden samassa laumassa elävän koiran välillä. Se on saumatonta yhteispeliä ja -ymmärrystä. Ja se miten kauheesti se on auttanut molempia koiria, että on kaveri kotona. Mun on ollut niin helppo kouluttaa Diegoa kun Nipsu on ollut siinä mun rinnalla. Ja kuinka Niño on päässyt pahimmasta paukkupelostaan eroon kaverin myötä. ( Tänä uutena vuotena ukko oli koko pahimman paukuttelun ajan parvekkeella komentamassa raketteja. Ei sisällä piilossa.) Eikä Diegon murrosikä ole ollut niin piinaava kun Nipsu on ollut pitämässä sitä myös aisoissa.
On ollut ihanaa ja etuoikeus seurata miten kaksi uroskoiraa voi hitsautua noin saumattomasti yhteen vuoden aikana. Kaikesta mitä ne tekee yhdessä näkee sen kuinka järjettömän tärkeä tuo kaveri on. Koira on ehkä ihmisen paras ystävä, mutta kyllä koiran paras ystävä on toinen koira. <3<3<3 
