Tuli mukava muisto mieleen Rasmuksesta, meidän ensimmäisestä samojedista... Rasmus oli päivisin pihalla kun oltiin töissä ja koulussa. Ja sillä oli oma koppi siinä sivupihalla, jonka katolle se pääsi makoilemaan ja kattelemaan meininkejä. Mä en tiedä mistä se aina tiesi millä bussilla mä tulin himaan. Mutta joka kerta kun tulin kotiin koulusta. Rasmus oli kopin katolla valmiina katsomassa pysäkille päin. ( Bussi ajoi meidän kodin ohi. Niin näin sen joka kerta koppinsa luona) Ja voi jee mitkä hepulit se veti joka kerta kun mä tulin. Ihana koira! Mun ensimmäinen rakkaus... <3 <3