Viime viikko oli täynnä vauhtia ja hässäkkää, kun Miss Lilli (Jäähelmen Claudia) oli meillä hoidossa.   Lilli oli luonamme keväälläkin viikon verran, niin että neidon voi katsoa melkein kuuluvan laumaamme. Oli mukava huomata sen olevan heti kotonaan meidän luonamme. Eikä pojatkaan vierastaneet sitä, vaan heti alkoi kova riehuminen. Eka ilta mentiin tosi kovaa... Ajattelin jo seinien kohta kaatuvan, niin kovaa oli sähellys.

Huh! Onneksi seuraavana aamuna tilanne oli rauhoittunut ja lauman elämä normalisoitunut. Diego oli onnesta soikeena, kun oli taas kaveri kuka jaksoi leikkiä  pihalla hänen kanssaan pitkiäkin aikoja.( Nipsukin leikkii, mutta vaan hetken aikaa. Niño on niin äijää, ettei välitä riekkua koko aikaa.)  Niño on tunnetusti varsinainen korttelipoliisi, joten kurinpitäjän rooli luonnostaan lankesi hänelle. Kun kakaroiden meno rupesi Nipsun mielestä menemään överiksi. Se puuttui asiaan haukkumalla ja komentamalla kaksikkoa. Erään kerran ukolla meni hermot kakaroiden riehuntaan ihan täysin. Se meni ja otti molempia poskikarvoista kiinni, että nyt riittää. Ja se toimi. Hauska huomata, että vaikka Niño on pieni. Niin iän tuoma auktoriteetti toimii kovankin hässäkän keskellä.

Pääosin meidän arkemme pyöri niinkuin ennenkin. Laumassamme oli vain vierailevana tähtenä yksi jäsen lisää. Yllättävän helposti kaikki sujui kolmenkin koiran kanssa. Syömisten, lenkitysten ja yleensä käyttäytymisen kanssa ei ollut mitään isompia ongelmia. 

No nyt Lilli on lähtenyt takaisin kotiin ja me ollaan taas keskenämme. Toi mukavaa piristystä syksyn harmauteen kun viehettävä samojedityttö oli viikon verran ilonamme.