Just pääsin viimeksi kehumasta, kuinka isopoika meidän Pikku-Diegosta on tullut. Ei syö, eikä tuhoa mitään... Jepjep! Lähdin tänä aamuna duuniin kello neljän maissa.  Diegon mielestä se ei sopinut ollenkaan. Pyöri mun jaloissa ja mourusi. (Kyllä, samojedit mouruavat, sirkuttavat, kurnuttavat ja päästelevät  kaikkia muita normaaleihin koirien ääniin kuulumattomia äännähdyksiä)

No siis takaisin asiaan... Tulin päivemmällä kotiin, niin kävi ilmi, että mun vaelluskengät oli nautittu parempiin suihin. No suutuinko...! ? En todellakaan. Mä en voinut kun nauraa hysteerisesti!  Mun pikku protestoija.

Yleensä Diego aka Tirppu on ihan liiankin kiltti ja tottelevainen. Hyvä vaan, että kaverista löytyi särmää. Kaiken lisäksi olin just edellispäivänä aatellut, et mun on pakko ostaa sellaiset vaelluskengät joiden kanssa en vedä pannuja. Eli sekin teki asiasta vähemmän ärsyttävän.

Myöhemmin Jani oli nostanut sen kengän raadon kylppäriin. Niin ei mennyt kauaakaan kun Tirppu kävi sen sieltä hakemassa ja esitteli sitä mulle ylpeänä. Meidän "suuri metsästäjä"!